Substantiivi

muokkaa

osto (1)

  1. (taloustiede) hyödykkeen hankkiminen rahalla

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈost̪o/
  • tavutus: os‧to

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi osto ostot
genetiivi oston ostojen
partitiivi ostoa ostoja
akkusatiivi osto;
oston
ostot
sisäpaikallissijat
inessiivi ostossa ostoissa
elatiivi ostosta ostoista
illatiivi ostoon ostoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ostolla ostoilla
ablatiivi ostolta ostoilta
allatiivi ostolle ostoille
muut sijamuodot
essiivi ostona ostoina
translatiivi ostoksi ostoiksi
abessiivi ostotta ostoitta
instruktiivi ostoin
komitatiivi ostoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo osto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

heräteosto, impulssiosto, ostohalu, ostohinta, ostohyvitys, ostokeskus, ostokortti, ostokurssi, ostokyky, ostoliike, ostopalautus, ostopalvelu, ostoparatiisi, ostopäätös, ostoryntäys, ostosopimus, ostoteitse, ostotottumus, ostovoima, takaisinosto, tappo-osto, tukiosto, vastaosto, yritysosto

Aiheesta muualla

muokkaa
  • osto Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 483, 3679 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

muokkaa

osto (yksikön akkusatiivi oston; monikko osti, monikon akkusatiivi ostin)

  1. luu