SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

osto (1)

  1. (taloustiede) hyödykkeen hankkiminen rahalla

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈost̪o/
  • tavutus: os‧to

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi osto ostot
genetiivi oston ostojen
partitiivi ostoa ostoja
akkusatiivi osto;
oston
ostot
sisäpaikallissijat
inessiivi ostossa ostoissa
elatiivi ostosta ostoista
illatiivi ostoon ostoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ostolla ostoilla
ablatiivi ostolta ostoilta
allatiivi ostolle ostoille
muut sijamuodot
essiivi ostona ostoina
translatiivi ostoksi ostoiksi
abessiivi ostotta ostoitta
instruktiivi ostoin
komitatiivi ostoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo osto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

impulssiosto, ostohalu, ostohinta, ostohyvitys, ostokeskus, ostokortti, ostokurssi, ostokyky, ostoliike, ostopalautus, ostopalvelu, ostoparatiisi, ostopäätös, ostoryntäys, ostosopimus, ostoteitse, ostotottumus, ostovoima, takaisinosto, tappo-osto, tukiosto, vastaosto, yritysosto

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • osto Kielitoimiston sanakirjassa

IdoMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

osto (yksikön akkusatiivi oston; monikko osti, monikon akkusatiivi ostin)

  1. luu