Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

osuvuus (40)

  1. se, että on osuva

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈosuʋuːs/
  • tavutus: o‧su‧vuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi osuvuus osuvuudet
genetiivi osuvuuden osuvuuksien
partitiivi osuvuutta osuvuuksia
akkusatiivi osuvuus;
osuvuuden
osuvuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi osuvuudessa osuvuuksissa
elatiivi osuvuudesta osuvuuksista
illatiivi osuvuuteen osuvuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi osuvuudella osuvuuksilla
ablatiivi osuvuudelta osuvuuksilta
allatiivi osuvuudelle osuvuuksille
muut sijamuodot
essiivi osuvuutena osuvuuksina
translatiivi osuvuudeksi osuvuuksiksi
abessiivi osuvuudetta osuvuuksitta
instruktiivi osuvuuksin
komitatiivi osuvuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo osuvuude-
vahva vartalo osuvuute-
konsonantti-
vartalo
osuvuut-

Etymologia muokkaa

osuva + -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa