päättyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapäättyminen (38)
- teonnimi verbistä päättyä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | päättyminen | päättymiset |
genetiivi | päättymisen | päättymisten päättymisien |
partitiivi | päättymistä | päättymisiä |
akkusatiivi | päättyminen; päättymisen |
päättymiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | päättymisessä | päättymisissä |
elatiivi | päättymisestä | päättymisistä |
illatiivi | päättymiseen | päättymisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | päättymisellä | päättymisillä |
ablatiivi | päättymiseltä | päättymisiltä |
allatiivi | päättymiselle | päättymisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | päättymisenä (päättymisnä) |
päättymisinä |
translatiivi | päättymiseksi | päättymisiksi |
abessiivi | päättymisettä | päättymisittä |
instruktiivi | – | päättymisin |
komitatiivi | – | päättymisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | päättymise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
päättymis- |