SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

pääty (1-F)[1]

  1. pitkänomaisen rakennuksen lyhyempi sivu tai sivu, jonka yläosa rajautuu kattoon kolmiomaisena
    Autokatos sijaitsee rakennuksen päädyssä.
  2. pitkänomaisen esineen tai alueen lyhyempi sivu
    Jalkapallokentän molemmissa päädyissä on päätyrajan keskellä maali.
    Asetin leikkokukkien maljakon ruokapöydän päätyyn.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpæːt̪y/
  • tavutus: pää‧ty

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pääty päädyt
genetiivi päädyn päätyjen
partitiivi päätyä päätyjä
akkusatiivi pääty;
päädyn
päädyt
sisäpaikallissijat
inessiivi päädyssä päädyissä
elatiivi päädystä päädyistä
illatiivi päätyyn päätyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi päädyllä päädyillä
ablatiivi päädyltä päädyiltä
allatiivi päädylle päädyille
muut sijamuodot
essiivi päätynä päätyinä
translatiivi päädyksi päädyiksi
abessiivi päädyttä päädyittä
instruktiivi päädyin
komitatiivi päätyine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

jalkopääty, poikkipääty, porraspääty, päätyhuone, päätyhuoneisto, päätyikkuna, päätykolmio, päätyseinä

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • pääty Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-F