päihittäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapäihittäminen (38)
- teonnimi verbistä päihittää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | päihittäminen | päihittämiset |
genetiivi | päihittämisen | päihittämisten päihittämisien |
partitiivi | päihittämistä | päihittämisiä |
akkusatiivi | päihittäminen; päihittämisen |
päihittämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | päihittämisessä | päihittämisissä |
elatiivi | päihittämisestä | päihittämisistä |
illatiivi | päihittämiseen | päihittämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | päihittämisellä | päihittämisillä |
ablatiivi | päihittämiseltä | päihittämisiltä |
allatiivi | päihittämiselle | päihittämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | päihittämisenä (päihittämisnä) |
päihittämisinä |
translatiivi | päihittämiseksi | päihittämisiksi |
abessiivi | päihittämisettä | päihittämisittä |
instruktiivi | – | päihittämisin |
komitatiivi | – | päihittämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | päihittämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
päihittämis- |