päivystäjä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- henkilö joka päivystää
- henkilö, joka valvoo jonkin järjestelmän toimintaa
- henkilö, jonka tehtävä on odottaa tai ottaa vastaan puheluja tai viestejä
- sotilasyksikön vartija kasarmilla
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpæi̯ʋysˌt̪æjæ/
- tavutus: päi‧vys‧tä‧jä
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | päivystäjä | päivystäjät |
| genetiivi | päivystäjän | päivystäjien (päivystäjäin) |
| partitiivi | päivystäjää | päivystäjiä |
| akkusatiivi | päivystäjä; päivystäjän |
päivystäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | päivystäjässä | päivystäjissä |
| elatiivi | päivystäjästä | päivystäjistä |
| illatiivi | päivystäjään | päivystäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | päivystäjällä | päivystäjillä |
| ablatiivi | päivystäjältä | päivystäjiltä |
| allatiivi | päivystäjälle | päivystäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | päivystäjänä | päivystäjinä |
| translatiivi | päivystäjäksi | päivystäjiksi |
| abessiivi | päivystäjättä | päivystäjittä |
| instruktiivi | – | päivystäjin |
| komitatiivi | – | päivystäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | päivystäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. henkilö joka päivystää
|
Aiheesta muualla muokkaa
- päivystäjä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10