Substantiivi

muokkaa

pärskähdys (39)

  1. pärskähtäminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpærskæhdys/
  • tavutus: pärs‧käh‧dys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pärskähdys pärskähdykset
genetiivi pärskähdyksen pärskähdysten
pärskähdyksien
partitiivi pärskähdystä pärskähdyksiä
akkusatiivi pärskähdys;
pärskähdyksen
pärskähdykset
sisäpaikallissijat
inessiivi pärskähdyksessä pärskähdyksissä
elatiivi pärskähdyksestä pärskähdyksistä
illatiivi pärskähdykseen pärskähdyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pärskähdyksellä pärskähdyksillä
ablatiivi pärskähdykseltä pärskähdyksiltä
allatiivi pärskähdykselle pärskähdyksille
muut sijamuodot
essiivi pärskähdyksenä pärskähdyksinä
translatiivi pärskähdykseksi pärskähdyksiksi
abessiivi pärskähdyksettä pärskähdyksittä
instruktiivi pärskähdyksin
komitatiivi pärskähdyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pärskähdykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
pärskähdys-

Etymologia

muokkaa

verbi pärskähtää + johdin -ys

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa