pärskyttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä pärskyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pärskyttävä pärskyttävät
genetiivi pärskyttävän pärskyttävien
(pärskyttäväin)
partitiivi pärskyttävää pärskyttäviä
akkusatiivi pärskyttävä;
pärskyttävän
pärskyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi pärskyttävässä pärskyttävissä
elatiivi pärskyttävästä pärskyttävistä
illatiivi pärskyttävään pärskyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi pärskyttävällä pärskyttävillä
ablatiivi pärskyttävältä pärskyttäviltä
allatiivi pärskyttävälle pärskyttäville
muut sijamuodot
essiivi pärskyttävänä pärskyttävinä
translatiivi pärskyttäväksi pärskyttäviksi
abessiivi pärskyttävättä pärskyttävittä
instruktiivi pärskyttävin
komitatiivi pärskyttävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pärskyttävä-
vahva vartalo pärskyttävä-
konsonantti-
vartalo
-

pärskyttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä pärskyttää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pärskyttävä pärskyttävät
genetiivi pärskyttävän pärskyttävien
(pärskyttäväin)
partitiivi pärskyttävää pärskyttäviä
akkusatiivi pärskyttävä;
pärskyttävän
pärskyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi pärskyttävässä pärskyttävissä
elatiivi pärskyttävästä pärskyttävistä
illatiivi pärskyttävään pärskyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi pärskyttävällä pärskyttävillä
ablatiivi pärskyttävältä pärskyttäviltä
allatiivi pärskyttävälle pärskyttäville
muut sijamuodot
essiivi pärskyttävänä pärskyttävinä
translatiivi pärskyttäväksi pärskyttäviksi
abessiivi pärskyttävättä pärskyttävittä
instruktiivi pärskyttävin
komitatiivi pärskyttävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pärskyttävä-
vahva vartalo pärskyttävä-
konsonantti-
vartalo
-