päsmääminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapäsmääminen (38)
- teonnimi verbistä päsmätä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | päsmääminen | päsmäämiset |
| genetiivi | päsmäämisen | päsmäämisten päsmäämisien |
| partitiivi | päsmäämistä | päsmäämisiä |
| akkusatiivi | päsmääminen; päsmäämisen |
päsmäämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | päsmäämisessä | päsmäämisissä |
| elatiivi | päsmäämisestä | päsmäämisistä |
| illatiivi | päsmäämiseen | päsmäämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | päsmäämisellä | päsmäämisillä |
| ablatiivi | päsmäämiseltä | päsmäämisiltä |
| allatiivi | päsmäämiselle | päsmäämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | päsmäämisenä (päsmäämisnä) |
päsmäämisinä |
| translatiivi | päsmäämiseksi | päsmäämisiksi |
| abessiivi | päsmäämisettä | päsmäämisittä |
| instruktiivi | – | päsmäämisin |
| komitatiivi | – | päsmäämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | päsmäämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
päsmäämis- | |