pöhnä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (arkikieltä) humalatila
- Venäjän kolme vuosikymmentä olivat lopulta vain Jeltsinin pöhnäpieruista valetta.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpøhnæ/
- tavutus: pöh‧nä
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pöhnä | pöhnät |
| genetiivi | pöhnän | pöhnien (pöhnäin) |
| partitiivi | pöhnää | pöhniä |
| akkusatiivi | pöhnä; pöhnän |
pöhnät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pöhnässä | pöhnissä |
| elatiivi | pöhnästä | pöhnistä |
| illatiivi | pöhnään | pöhniin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pöhnällä | pöhnillä |
| ablatiivi | pöhnältä | pöhniltä |
| allatiivi | pöhnälle | pöhnille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pöhnänä | pöhninä |
| translatiivi | pöhnäksi | pöhniksi |
| abessiivi | pöhnättä | pöhnittä |
| instruktiivi | – | pöhnin |
| komitatiivi | – | pöhnine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pöhnä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: pöhnäinen
Aiheesta muualla muokkaa
- pöhnä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10