Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pölähdys (39)

  1. pölähtäminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpølæhdys/
  • tavutus: pö‧läh‧dys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pölähdys pölähdykset
genetiivi pölähdyksen pölähdysten
pölähdyksien
partitiivi pölähdystä pölähdyksiä
akkusatiivi pölähdys;
pölähdyksen
pölähdykset
sisäpaikallissijat
inessiivi pölähdyksessä pölähdyksissä
elatiivi pölähdyksestä pölähdyksistä
illatiivi pölähdykseen pölähdyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pölähdyksellä pölähdyksillä
ablatiivi pölähdykseltä pölähdyksiltä
allatiivi pölähdykselle pölähdyksille
muut sijamuodot
essiivi pölähdyksenä pölähdyksinä
translatiivi pölähdykseksi pölähdyksiksi
abessiivi pölähdyksettä pölähdyksittä
instruktiivi pölähdyksin
komitatiivi pölähdyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pölähdykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
pölähdys-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä pölähtää (pölähd- + -ys)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa