pöllähteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapöllähteleminen (38)
- teonnimi verbistä pöllähdellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pöllähteleminen | pöllähtelemiset |
genetiivi | pöllähtelemisen | pöllähtelemisten pöllähtelemisien |
partitiivi | pöllähtelemistä | pöllähtelemisiä |
akkusatiivi | pöllähteleminen; pöllähtelemisen |
pöllähtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pöllähtelemisessä | pöllähtelemisissä |
elatiivi | pöllähtelemisestä | pöllähtelemisistä |
illatiivi | pöllähtelemiseen | pöllähtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pöllähtelemisellä | pöllähtelemisillä |
ablatiivi | pöllähtelemiseltä | pöllähtelemisiltä |
allatiivi | pöllähtelemiselle | pöllähtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pöllähtelemisenä (pöllähtelemisnä) |
pöllähtelemisinä |
translatiivi | pöllähtelemiseksi | pöllähtelemisiksi |
abessiivi | pöllähtelemisettä | pöllähtelemisittä |
instruktiivi | – | pöllähtelemisin |
komitatiivi | – | pöllähtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pöllähtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
pöllähtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi pöllähdellä + johdin -minen