pörinä

Katso myös: porina

Suomi

pörinä (12)^[1]

joidenkin lentävien hyönteisten, esim. ampiaisen tai mehiläisen lentäessään päästämä ääni
Heidi pelkää ampiaisia niin paljon, että jo pelkkä pörinä tekee hänet hermostuneeksi.
moottoriajoneuvojen moottorista tuleva ääni
Metsätieltä kuului kuplavolkkarin pörinä.
(puhekieltä) humalatila
Näin teikäläisenkin perjantaina kaupungilla hirveessä pörinässä.
(kuvaannollinen) aktiivisuus
Se projekti tuotti koko seutukunnalle hyvää pörinää.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pörinä	pörinät
genetiivi	pörinän	pörinöiden pörinöitten (pörinäin)
partitiivi	pörinää	pörinöitä
akkusatiivi	pörinä; pörinän	pörinät
sisäpaikallissijat
inessiivi	pörinässä	pörinöissä
elatiivi	pörinästä	pörinöistä
illatiivi	pörinään	pörinöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pörinällä	pörinöillä
ablatiivi	pörinältä	pörinöiltä
allatiivi	pörinälle	pörinöille
muut sijamuodot
essiivi	pörinänä	pörinöinä
translatiivi	pörinäksi	pörinöiksi
abessiivi	pörinättä	pörinöittä
instruktiivi	–	pörinöin
komitatiivi	–	pörinöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pörinä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

1. hyöneisten ääntely

2. koneista lähtevä ääni

↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12