Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pöyheys (40)[1]

  1. se, että on pöyheä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpøy̯heys/ tai /ˈpøy̯hey̯s/
  • tavutus: pöy‧he‧ys / pöy‧heys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pöyheys pöyheydet
genetiivi pöyheyden pöyheyksien
partitiivi pöyheyttä pöyheyksiä
akkusatiivi pöyheys;
pöyheyden
pöyheydet
sisäpaikallissijat
inessiivi pöyheydessä pöyheyksissä
elatiivi pöyheydestä pöyheyksistä
illatiivi pöyheyteen pöyheyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pöyheydellä pöyheyksillä
ablatiivi pöyheydeltä pöyheyksiltä
allatiivi pöyheydelle pöyheyksille
muut sijamuodot
essiivi pöyheytenä pöyheyksinä
translatiivi pöyheydeksi pöyheyksiksi
abessiivi pöyheydettä pöyheyksittä
instruktiivi pöyheyksin
komitatiivi pöyheyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pöyheyde-
vahva vartalo pöyheyte-
konsonantti-
vartalo
pöyheyt-

Etymologia muokkaa

sanan pöyheä vartalosta pöyhe- ja suffiksista -ys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40