pöyhisteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapöyhisteleminen (38)
- teonnimi verbistä pöyhistellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pöyhisteleminen | pöyhistelemiset |
genetiivi | pöyhistelemisen | pöyhistelemisten pöyhistelemisien |
partitiivi | pöyhistelemistä | pöyhistelemisiä |
akkusatiivi | pöyhisteleminen; pöyhistelemisen |
pöyhistelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pöyhistelemisessä | pöyhistelemisissä |
elatiivi | pöyhistelemisestä | pöyhistelemisistä |
illatiivi | pöyhistelemiseen | pöyhistelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pöyhistelemisellä | pöyhistelemisillä |
ablatiivi | pöyhistelemiseltä | pöyhistelemisiltä |
allatiivi | pöyhistelemiselle | pöyhistelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pöyhistelemisenä (pöyhistelemisnä) |
pöyhistelemisinä |
translatiivi | pöyhistelemiseksi | pöyhistelemisiksi |
abessiivi | pöyhistelemisettä | pöyhistelemisittä |
instruktiivi | – | pöyhistelemisin |
komitatiivi | – | pöyhistelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pöyhistelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
pöyhistelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi pöyhistellä + johdin -minen