Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pöyhkeys (40)[1]

  1. se, että on pöyhkeä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpøy̯hkeys/ tai /ˈpøy̯hkey̯s/
  • tavutus: pöyh‧ke‧ys / pöyh‧keys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pöyhkeys pöyhkeydet
genetiivi pöyhkeyden pöyhkeyksien
partitiivi pöyhkeyttä pöyhkeyksiä
akkusatiivi pöyhkeys;
pöyhkeyden
pöyhkeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi pöyhkeydessä pöyhkeyksissä
elatiivi pöyhkeydestä pöyhkeyksistä
illatiivi pöyhkeyteen pöyhkeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pöyhkeydellä pöyhkeyksillä
ablatiivi pöyhkeydeltä pöyhkeyksiltä
allatiivi pöyhkeydelle pöyhkeyksille
muut sijamuodot
essiivi pöyhkeytenä pöyhkeyksinä
translatiivi pöyhkeydeksi pöyhkeyksiksi
abessiivi pöyhkeydettä pöyhkeyksittä
instruktiivi pöyhkeyksin
komitatiivi pöyhkeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pöyhkeyde-
vahva vartalo pöyhkeyte-
konsonantti-
vartalo
pöyhkeyt-

Etymologia muokkaa

sanan pöyhkeä vartalosta pöyhke- ja suffiksista -ys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40