Substantiivi

muokkaa

paappa (9-B)

  1. (puhekieltä) isoisä; vanha mies

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpɑːpːɑ/
  • tavutus: paap‧pa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paappa paapat
genetiivi paapan paappojen
(paappain)
partitiivi paappaa paappoja
akkusatiivi paappa;
paapan
paapat
sisäpaikallissijat
inessiivi paapassa paapoissa
elatiivi paapasta paapoista
illatiivi paappaan paappoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi paapalla paapoilla
ablatiivi paapalta paapoilta
allatiivi paapalle paapoille
muut sijamuodot
essiivi paappana paappoina
translatiivi paapaksi paapoiksi
abessiivi paapatta paapoitta
instruktiivi paapoin
komitatiivi paappoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo paapa-
vahva vartalo paappa-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Spaapparo elää öisin ja tekee papuskan sapuskaa aamuisin.

Aiheesta muualla

muokkaa
  • paappa Kielitoimiston sanakirjassa