Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pahankurisuus (40)

  1. se, että on pahankurinen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pahankurisuus pahankurisuudet
genetiivi pahankurisuuden pahankurisuuksien
partitiivi pahankurisuutta pahankurisuuksia
akkusatiivi pahankurisuus;
pahankurisuuden
pahankurisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi pahankurisuudessa pahankurisuuksissa
elatiivi pahankurisuudesta pahankurisuuksista
illatiivi pahankurisuuteen pahankurisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pahankurisuudella pahankurisuuksilla
ablatiivi pahankurisuudelta pahankurisuuksilta
allatiivi pahankurisuudelle pahankurisuuksille
muut sijamuodot
essiivi pahankurisuutena pahankurisuuksina
translatiivi pahankurisuudeksi pahankurisuuksiksi
abessiivi pahankurisuudetta pahankurisuuksitta
instruktiivi pahankurisuuksin
komitatiivi pahankurisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pahankurisuude-
vahva vartalo pahankurisuute-
konsonantti-
vartalo
pahankurisuut-

Etymologia muokkaa

sanan pahankurinen vartalosta pahankuris- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa