paikkaileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapaikkaileminen (38)
- teonnimi verbistä paikkailla
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | paikkaileminen | paikkailemiset |
genetiivi | paikkailemisen | paikkailemisten paikkailemisien |
partitiivi | paikkailemista | paikkailemisia |
akkusatiivi | paikkaileminen; paikkailemisen |
paikkailemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | paikkailemisessa | paikkailemisissa |
elatiivi | paikkailemisesta | paikkailemisista |
illatiivi | paikkailemiseen | paikkailemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | paikkailemisella | paikkailemisilla |
ablatiivi | paikkailemiselta | paikkailemisilta |
allatiivi | paikkailemiselle | paikkailemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | paikkailemisena (paikkailemisna) |
paikkailemisina |
translatiivi | paikkailemiseksi | paikkailemisiksi |
abessiivi | paikkailemisetta | paikkailemisitta |
instruktiivi | – | paikkailemisin |
komitatiivi | – | paikkailemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | paikkailemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
paikkailemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi paikkailla + johdin -minen