paikkailu

Suomi

Substantiivi

paikkailu (2)

paikkaileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈpɑi̯kːɑi̯lu/
tavutus: paik‧kai‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	paikkailu	paikkailut
genetiivi	paikkailun	paikkailujen paikkailuiden paikkailuitten
partitiivi	paikkailua	paikkailuita paikkailuja
akkusatiivi	paikkailu; paikkailun	paikkailut
sisäpaikallissijat
inessiivi	paikkailussa	paikkailuissa
elatiivi	paikkailusta	paikkailuista
illatiivi	paikkailuun	paikkailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	paikkailulla	paikkailuilla
ablatiivi	paikkailulta	paikkailuilta
allatiivi	paikkailulle	paikkailuille
muut sijamuodot
essiivi	paikkailuna	paikkailuina
translatiivi	paikkailuksi	paikkailuiksi
abessiivi	paikkailutta	paikkailuitta
instruktiivi	–	paikkailuin
komitatiivi	–	paikkailuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	paikkailu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi paikkailla (vokaalivartalo paikkail|e-) + johdin -u

Käännökset

1. paikkaileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

paikkailu Kielitoimiston sanakirjassa