SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

palikka (14-A)

  1. muodoltaan säännöllinen kappale, joka mahtuu tai sopii johonkin tai joka voidaan liittää johonkin
    koota palikoista
  2. (arkikieltä) typerys
    Ootko vähän palikka?!

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpɑlikkɑ/
  • tavutus: pa‧lik‧ka

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi palikka palikat
genetiivi palikan palikoiden
palikoitten
palikkojen
(palikkain)
partitiivi palikkaa palikoita
palikkoja
akkusatiivi palikka;
palikan
palikat
sisäpaikallissijat
inessiivi palikassa palikoissa
elatiivi palikasta palikoista
illatiivi palikkaan palikkoihin
palikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi palikalla palikoilla
ablatiivi palikalta palikoilta
allatiivi palikalle palikoille
muut sijamuodot
essiivi palikkana palikkoina
palikoina
translatiivi palikaksi palikoiksi
abessiivi palikatta palikoitta
instruktiivi palikoin
komitatiivi palikoine-
+ omistusliite

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

palikkatesti, puupalikka, rakennuspalikka, rumpupalikka

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • palikka Kielitoimiston sanakirjassa