Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

palkollinen (38)

  1. (historia) vuosipalvelija, pestattu työntekijä, piika tai renki
    Jos isäntä ylössanoi palkollisen (eli ei jatkanut työsopimusta), tälle tuli antaa heti päästökirja.
    isäntäväki ja palkolliset
  2. (vanhahtava) palkansaaja, palkkalainen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑlkolˌlinen/
  • tavutus: pal‧kol‧li‧nen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi palkollinen palkolliset
genetiivi palkollisen palkollisten
palkollisien
partitiivi palkollista palkollisia
akkusatiivi palkollinen;
palkollisen
palkolliset
sisäpaikallissijat
inessiivi palkollisessa palkollisissa
elatiivi palkollisesta palkollisista
illatiivi palkolliseen palkollisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi palkollisella palkollisilla
ablatiivi palkolliselta palkollisilta
allatiivi palkolliselle palkollisille
muut sijamuodot
essiivi palkollisena
(palkollisna)
palkollisina
translatiivi palkolliseksi palkollisiksi
abessiivi palkollisetta palkollisitta
instruktiivi palkollisin
komitatiivi palkollisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo palkollise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
palkollis-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa