paloitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapaloitteleminen (38)
- teonnimi verbistä paloitella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | paloitteleminen | paloittelemiset |
genetiivi | paloittelemisen | paloittelemisten paloittelemisien |
partitiivi | paloittelemista | paloittelemisia |
akkusatiivi | paloitteleminen; paloittelemisen |
paloittelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | paloittelemisessa | paloittelemisissa |
elatiivi | paloittelemisesta | paloittelemisista |
illatiivi | paloittelemiseen | paloittelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | paloittelemisella | paloittelemisilla |
ablatiivi | paloittelemiselta | paloittelemisilta |
allatiivi | paloittelemiselle | paloittelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | paloittelemisena (paloittelemisna) |
paloittelemisina |
translatiivi | paloittelemiseksi | paloittelemisiksi |
abessiivi | paloittelemisetta | paloittelemisitta |
instruktiivi | – | paloittelemisin |
komitatiivi | – | paloittelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | paloittelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
paloittelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi paloitella + johdin -minen