Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

palttoo (17)[1]

  1. (arkikieltä) miesten pitkä, vuorillinen, muuten pelkistetty päällystakki; ei sadetakki

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑlt̪ːoː/
  • tavutus: palt‧too

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi palttoo palttoot
genetiivi palttoon palttoiden
palttoitten
partitiivi palttoota palttoita
akkusatiivi palttoo;
palttoon
palttoot
sisäpaikallissijat
inessiivi palttoossa palttoissa
elatiivi palttoosta palttoista
illatiivi palttooseen palttoisiin
(palttoihin)
ulkopaikallissijat
adessiivi palttoolla palttoilla
ablatiivi palttoolta palttoilta
allatiivi palttoolle palttoille
muut sijamuodot
essiivi palttoona palttoina
translatiivi palttooksi palttoiksi
abessiivi palttootta palttoitta
instruktiivi palttoin
komitatiivi palttoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo palttoo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Luultavasti puolan sanasta palto.

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

puupalttoo

Aiheesta muualla muokkaa

  • palttoo Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 17