Substantiivi

muokkaa

palttoo (17)[1]

  1. (arkikieltä) miesten pitkä, vuorillinen, muuten pelkistetty päällystakki; ei sadetakki

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpɑlt̪ːoː/
  • tavutus: palt‧too

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi palttoo palttoot
genetiivi palttoon palttoiden
palttoitten
partitiivi palttoota palttoita
akkusatiivi palttoo;
palttoon
palttoot
sisäpaikallissijat
inessiivi palttoossa palttoissa
elatiivi palttoosta palttoista
illatiivi palttooseen palttoisiin
(palttoihin)
ulkopaikallissijat
adessiivi palttoolla palttoilla
ablatiivi palttoolta palttoilta
allatiivi palttoolle palttoille
muut sijamuodot
essiivi palttoona palttoina
translatiivi palttooksi palttoiksi
abessiivi palttootta palttoitta
instruktiivi palttoin
komitatiivi palttoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo palttoo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Luultavasti puolan sanasta palto.

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

puupalttoo

Aiheesta muualla

muokkaa
  • palttoo Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 17