pamahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapamahteleminen (38)
- teonnimi verbistä pamahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pamahteleminen | pamahtelemiset |
genetiivi | pamahtelemisen | pamahtelemisten pamahtelemisien |
partitiivi | pamahtelemista | pamahtelemisia |
akkusatiivi | pamahteleminen; pamahtelemisen |
pamahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pamahtelemisessa | pamahtelemisissa |
elatiivi | pamahtelemisesta | pamahtelemisista |
illatiivi | pamahtelemiseen | pamahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pamahtelemisella | pamahtelemisilla |
ablatiivi | pamahtelemiselta | pamahtelemisilta |
allatiivi | pamahtelemiselle | pamahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pamahtelemisena (pamahtelemisna) |
pamahtelemisina |
translatiivi | pamahtelemiseksi | pamahtelemisiksi |
abessiivi | pamahtelemisetta | pamahtelemisitta |
instruktiivi | – | pamahtelemisin |
komitatiivi | – | pamahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pamahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
pamahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi pamahdella + johdin -minen