Wikipedia
Katso artikkeli Paniikki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

paniikki (5-A)[1]

  1. (psykologia) pakokauhu

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑniːkːi/
  • tavutus: pa‧niik‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paniikki paniikit
genetiivi paniikin paniikkien
(paniikkein)
partitiivi paniikkia paniikkeja
akkusatiivi paniikki;
paniikin
paniikit
sisäpaikallissijat
inessiivi paniikissa paniikeissa
elatiivi paniikista paniikeista
illatiivi paniikkiin paniikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi paniikilla paniikeilla
ablatiivi paniikilta paniikeilta
allatiivi paniikille paniikeille
muut sijamuodot
essiivi paniikkina paniikkeina
translatiivi paniikiksi paniikeiksi
abessiivi paniikitta paniikeitta
instruktiivi paniikein
komitatiivi paniikkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo paniiki-
vahva vartalo paniikki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

ruotsin sanasta panik < ranskan panique < kreikan πανικός pohjautuen Pan-jumalan nimeen[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

paniikkihäiriö, paniikkijarrutus, paniikkikohtaus, paniikkimieliala, paniikkinappula, paniikkuoire, paniikkitunnelma

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A
  2. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.