Substantiivi

muokkaa

pankkiiri (6)[1]

  1. pankin omistaja tai osakas

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpɑŋkːiːri/
  • tavutus: pank‧kii‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pankkiiri pankkiirit
genetiivi pankkiirin pankkiirien
pankkiireiden
pankkiireitten
partitiivi pankkiiria pankkiireita
pankkiireja
akkusatiivi pankkiiri;
pankkiirin
pankkiirit
sisäpaikallissijat
inessiivi pankkiirissa pankkiireissa
elatiivi pankkiirista pankkiireista
illatiivi pankkiiriin pankkiireihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pankkiirilla pankkiireilla
ablatiivi pankkiirilta pankkiireilta
allatiivi pankkiirille pankkiireille
muut sijamuodot
essiivi pankkiirina pankkiireina
translatiivi pankkiiriksi pankkiireiksi
abessiivi pankkiiritta pankkiireitta
instruktiivi pankkiirein
komitatiivi pankkiireine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pankkiiri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

investointipankkiiri, pankkiiriliike

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6