Adjektiivi

muokkaa

paperiton (34-C)

  1. sellainen, jossa ei ole tai ei käytetä paperia
    paperiton toimisto
  2. (kiertoilmaus) laiton; sellainen, jolla ei ole asianmukaisia asiakirjoja
    paperiton maahanmuuttaja

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpɑpeˌrit̪on/
  • tavutus: pa‧pe‧ri‧ton

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

paperiton (34-C)

  1. (kiertoilmaus) ilman oleskelulupaa maassa oleskeleva; laiton maahantulija
    Terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL ehdottaa paperittomille nykyistä laajempia terveyspalveluita. (mtv.fi)

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paperiton paperittomat
genetiivi paperittoman paperittomien
(paperitonten)
partitiivi paperitonta paperittomia
akkusatiivi paperiton;
paperittoman
paperittomat
sisäpaikallissijat
inessiivi paperittomassa paperittomissa
elatiivi paperittomasta paperittomista
illatiivi paperittomaan paperittomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi paperittomalla paperittomilla
ablatiivi paperittomalta paperittomilta
allatiivi paperittomalle paperittomille
muut sijamuodot
essiivi paperittomana
(paperitonna)
paperittomina
translatiivi paperittomaksi paperittomiksi
abessiivi paperittomatta paperittomitta
instruktiivi paperittomin
komitatiivi paperittomine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo paperittoma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
paperiton-