paritus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaparitus (39)
- parittaminen taloudellisen hyödyn hankkimiseksi, parittajana toimiminen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpɑrit̪us/
- tavutus: pa‧ri‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | paritus | paritukset |
| genetiivi | parituksen | paritusten parituksien |
| partitiivi | paritusta | parituksia |
| akkusatiivi | paritus; parituksen |
paritukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | parituksessa | parituksissa |
| elatiivi | parituksesta | parituksista |
| illatiivi | paritukseen | parituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | parituksella | parituksilla |
| ablatiivi | paritukselta | parituksilta |
| allatiivi | paritukselle | parituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | parituksena | parituksina |
| translatiivi | paritukseksi | parituksiksi |
| abessiivi | parituksetta | parituksitta |
| instruktiivi | – | parituksin |
| komitatiivi | – | parituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | paritukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
paritus- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. paritus
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- paritus Kielitoimiston sanakirjassa