Katso myös: partió
Wikipedia
Katso artikkeli Partio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

partio (3)

  1. pieni valvontaa ja vartiointia tekevä joukko
  2. kansainväliseen partioliikkeeseen kuuluva lasten ja nuorten harrastusjärjestö

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpɑrt̪io/
  • tavutus: par‧ti‧o

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi partio partiot
genetiivi partion partioiden
partioitten
partitiivi partiota partioita
akkusatiivi partio;
partion
partiot
sisäpaikallissijat
inessiivi partiossa partioissa
elatiivi partiosta partioista
illatiivi partioon partioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi partiolla partioilla
ablatiivi partiolta partioilta
allatiivi partiolle partioille
muut sijamuodot
essiivi partiona partioina
translatiivi partioksi partioiksi
abessiivi partiotta partioitta
instruktiivi partioin
komitatiivi partioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo partio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

< ruotsi << italia[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ajopartio, eräpartio, etsintäpartio, hakupartio, hiihtopartio, järjestyspartio, katupartio, kaukopartio, kaukopartiointi, kuolemanpartio, kärkipartio, latupartio, partiojohtaja, partiojärjestö, partioleiri, partioliike, partiolilja, partiolippukunta, partiolupaus, partionjohtaja, partiopoika, partiopuku, partiopusero, partiotervehdys, partiotoiminta, partiotyttö, pelastuspartio, poliisipartio, rajapartio, rataparti, sissipartio, sisupartio, sotilaspartiohiihto, tiedustelupartio, tiepartio, vihollispartio, vikapartio

Aiheesta muualla

muokkaa
  • partio Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

partio

  1. puolue

Substantiivi

muokkaa

partio

  1. puolue

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.