Katso myös: partió
Wikipedia
Katso artikkeli Partio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

partio (3)

  1. pieni valvontaa ja vartiointia tekevä joukko
  2. kansainväliseen partioliikkeeseen kuuluva lasten ja nuorten harrastusjärjestö

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑrt̪io/
  • tavutus: par‧ti‧o

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi partio partiot
genetiivi partion partioiden
partioitten
partitiivi partiota partioita
akkusatiivi partio;
partion
partiot
sisäpaikallissijat
inessiivi partiossa partioissa
elatiivi partiosta partioista
illatiivi partioon partioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi partiolla partioilla
ablatiivi partiolta partioilta
allatiivi partiolle partioille
muut sijamuodot
essiivi partiona partioina
translatiivi partioksi partioiksi
abessiivi partiotta partioitta
instruktiivi partioin
komitatiivi partioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo partio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

< ruotsi << italia[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

ajopartio, eräpartio, etsintäpartio, hakupartio, hiihtopartio, järjestyspartio, katupartio, kaukopartio, kaukopartiointi, kuolemanpartio, kärkipartio, latupartio, partiojohtaja, partiojärjestö, partioleiri, partioliike, partiolilja, partiolippukunta, partiolupaus, partionjohtaja, partiopoika, partiopuku, partiopusero, partiotervehdys, partiotoiminta, partiotyttö, pelastuspartio, poliisipartio, rajapartio, rataparti, sissipartio, sisupartio, sotilaspartiohiihto, tiedustelupartio, tiepartio, vihollispartio, vikapartio

Aiheesta muualla muokkaa

  • partio Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto muokkaa

Substantiivi muokkaa

partio

  1. puolue

Ido muokkaa

Substantiivi muokkaa

partio

  1. puolue

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.