patentti

Suomi

Substantiivi

patentti (5-C)

1. (oikeustiede) Valtion viranomaisen tai kansainvälisen patenttiviraston keksijälle tai keksijän oikeudenhaltijalle myöntämä määräaikainen yksinoikeus hyödyntää teollisesti käyttökelpoista ja aiemmista ratkaisuista riittävästi poikkeavaa uutta keksintöä ammatillisesti tietyn valtion alueella. Patenttioikeus on vastine siitä, että hakija kuvaa keksinnön patenttihakemuksessa niin yksityiskohtaisesti, että alan ammattimies pystyy sitä käyttämään. Patentoitua keksintöä saa siis käyttää vapaasti yksityiseen tarkoitukseen, patenttiajan päätyttyä ja/tai patentin myöntäneen valtion ulkopuolella.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑt̪ent̪ːi/
• tavutus: pa‧tent‧ti

Käännökset

1. määräaikainen yksinoikeus hyödyntää teollisesti käyttökelpoista ja aiemmista ratkaisuista riittävästi poikkeavaa uutta keksintöä

englanti: patent espanja: patente f. ranska: brevet m.

tšekki: patent m. venäjä: патент

Liittyvät sanat

• patentoida
• hyödyllisyysmalli, mallisuoja, pikkupatentti, tavaramerkki, liikesalaisuus

Yhdyssanat

patenttihakemus, patenttilääke, patenttineule, patenttioikeus, patenttiratkaisu, patenttirekisteri, patenttisuoja

Aiheesta muualla

• patentti Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 4952 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa