paukautteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapaukautteleminen (38)
- teonnimi verbistä paukautella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | paukautteleminen | paukauttelemiset |
genetiivi | paukauttelemisen | paukauttelemisten paukauttelemisien |
partitiivi | paukauttelemista | paukauttelemisia |
akkusatiivi | paukautteleminen; paukauttelemisen |
paukauttelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | paukauttelemisessa | paukauttelemisissa |
elatiivi | paukauttelemisesta | paukauttelemisista |
illatiivi | paukauttelemiseen | paukauttelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | paukauttelemisella | paukauttelemisilla |
ablatiivi | paukauttelemiselta | paukauttelemisilta |
allatiivi | paukauttelemiselle | paukauttelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | paukauttelemisena (paukauttelemisna) |
paukauttelemisina |
translatiivi | paukauttelemiseksi | paukauttelemisiksi |
abessiivi | paukauttelemisetta | paukauttelemisitta |
instruktiivi | – | paukauttelemisin |
komitatiivi | – | paukauttelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | paukauttelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
paukauttelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi paukautella + johdin -minen