peijooni
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpei̯joːni/
- tavutus: pei‧joo‧ni
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | peijooni | peijoonit |
genetiivi | peijoonin | peijoonien peijooneiden peijooneitten |
partitiivi | peijoonia | peijooneita peijooneja |
akkusatiivi | peijooni; peijoonin |
peijoonit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | peijoonissa | peijooneissa |
elatiivi | peijoonista | peijooneista |
illatiivi | peijooniin | peijooneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | peijoonilla | peijooneilla |
ablatiivi | peijoonilta | peijooneilta |
allatiivi | peijoonille | peijooneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | peijoonina | peijooneina |
translatiivi | peijooniksi | peijooneiksi |
abessiivi | peijoonitta | peijooneitta |
instruktiivi | – | peijoonein |
komitatiivi | – | peijooneine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | peijooni- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa- ruotsin spion, "vakooja"
Aiheesta muualla
muokkaa- peijooni Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6