Katso myös: Peipponen

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

peipponen (38)

  1. peippo

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi peipponen peipposet
genetiivi peipposen peipposten
peipposien
partitiivi peipposta peipposia
akkusatiivi peipponen;
peipposen
peipposet
sisäpaikallissijat
inessiivi peipposessa peipposissa
elatiivi peipposesta peipposista
illatiivi peipposeen peipposiin
ulkopaikallissijat
adessiivi peipposella peipposilla
ablatiivi peipposelta peipposilta
allatiivi peipposelle peipposille
muut sijamuodot
essiivi peipposena
(peipposna)
peipposina
translatiivi peipposeksi peipposiksi
abessiivi peipposetta peippositta
instruktiivi peipposin
komitatiivi peipposine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo peippose-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
peippos-

Etymologia muokkaa

Kirjakielessä sana esiintyy ensimmäisen kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637 (muodossa peipinen).[1]

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 75. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.