peittely
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapeittely (2)
- se, että peitellään
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpei̯t̪ːely/
- tavutus: peit‧te‧ly
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | peittely | peittelyt |
| genetiivi | peittelyn | peittelyjen peittelyiden peittelyitten |
| partitiivi | peittelyä | peittelyitä peittelyjä |
| akkusatiivi | peittely; peittelyn |
peittelyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | peittelyssä | peittelyissä |
| elatiivi | peittelystä | peittelyistä |
| illatiivi | peittelyyn | peittelyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | peittelyllä | peittelyillä |
| ablatiivi | peittelyltä | peittelyiltä |
| allatiivi | peittelylle | peittelyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | peittelynä | peittelyinä |
| translatiivi | peittelyksi | peittelyiksi |
| abessiivi | peittelyttä | peittelyittä |
| instruktiivi | – | peittelyin |
| komitatiivi | – | peittelyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | peittely- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- peittely Kielitoimiston sanakirjassa