Wikipedia
Katso artikkeli Pekarit Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Pekari.

Substantiivi

muokkaa

pekari (6)[1]

  1. jonkin Tayassuidae-heimon eläimistä, sioille sukua olevia amerikkalaisia sorkkaeläimiä
    Erottaa sika pekarista.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpekɑri/
  • tavutus: pe‧ka‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pekari pekarit
genetiivi pekarin pekarien
pekareiden
pekareitten
partitiivi pekaria pekareita
pekareja
akkusatiivi pekari;
pekarin
pekarit
sisäpaikallissijat
inessiivi pekarissa pekareissa
elatiivi pekarista pekareista
illatiivi pekariin pekareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pekarilla pekareilla
ablatiivi pekarilta pekareilta
allatiivi pekarille pekareille
muut sijamuodot
essiivi pekarina pekareina
translatiivi pekariksi pekareiksi
abessiivi pekaritta pekareitta
instruktiivi pekarein
komitatiivi pekareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pekari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • pekari Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

pekári m. (yks. gen./akk. pekárija)

  1. pekari

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /pe'kǎːri/
  • tavutus: pe‧ka‧ri

Taivutus

muokkaa
yksikkö monikko
nominatiivi pekari pekariji
genetiivi pekarija pekarija
datiivi-lokatiivi pekariju pekarijima
akkusatiivi pekarija pekarije
vokatiivi pekari pekariji
instrumentaali pekarijem pekarijima

Aiheesta muualla

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

pȅkāri

  1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta pekar
  2. (taivutusmuoto) monikon vokatiivimuoto sanasta pekar

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /'pêkaːri/
  • tavutus: pe‧ka‧ri

Substantiivi

muokkaa

pèkari

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta pekara
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta pekara

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /'pěkari/
  • tavutus: pe‧ka‧ri

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6