pellava
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- yksivuotinen kuitu- ja öljykasvi (Linum usitatissimum)
- pellavakuituinen kangas
- (yleisesti) mikä tahansa pellavien (Linum) suvun kasvi
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpelːɑʋɑ/
- tavutus: pel‧la‧va
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pellava | pellavat |
| genetiivi | pellavan | pellavien (pellavain) |
| partitiivi | pellavaa | pellavia |
| akkusatiivi | pellava; pellavan |
pellavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pellavassa | pellavissa |
| elatiivi | pellavasta | pellavista |
| illatiivi | pellavaan | pellaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pellavalla | pellavilla |
| ablatiivi | pellavalta | pellavilta |
| allatiivi | pellavalle | pellaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pellavana | pellavina |
| translatiivi | pellavaksi | pellaviksi |
| abessiivi | pellavatta | pellavitta |
| instruktiivi | – | pellavin |
| komitatiivi | – | pellavine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pellava- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Sanan alkuperä on epäselvä. Varmoja vastineita lähisukukielissä ovat karjalan pellavas, lyydin pelvaz ja vatjan pellovaz. Etäisemmistä sukukielistä on esitetty vastineita, kuten mansin ponal ’hamppu’ ja hantin polõn ’hamppu, nokkonen’, joita Häkkinen pitää arveluttavina. Kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.[2]
Käännökset muokkaa
1. kasvi
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: pellavainen
Yhdyssanat muokkaa
kitupellava, pellavahame, pellavakakku, pellavakangas, pellavakuitu, pellavalanka, pellavaliina, Pellavaloimi, pellavaloukku, pellavansiemen, pellavanviljely, pellavapaita, pellavapalttina, pellavapuku, pellavapyyhe, pellavapää, pellavarohtimet, pellavaroivas, pellavatukka, pellavavihko, pellavaöljy, puolipellava
Aiheesta muualla muokkaa
- pellava Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 208. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.