pentagrammi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (symbolikuvio) viisikanta, viisisakarainen tähdenmuotoinen kuvio, joka periytyy muinaisesta Babyloniasta, missä sitä lienee pidetty taikamerkkinä; myös kirkotaiteen symboli
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pentagrammi | pentagrammit |
genetiivi | pentagrammin | pentagrammien (pentagrammein) |
partitiivi | pentagrammia | pentagrammeja |
akkusatiivi | pentagrammi; pentagrammin |
pentagrammit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pentagrammissa | pentagrammeissa |
elatiivi | pentagrammista | pentagrammeista |
illatiivi | pentagrammiin | pentagrammeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pentagrammilla | pentagrammeilla |
ablatiivi | pentagrammilta | pentagrammeilta |
allatiivi | pentagrammille | pentagrammeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pentagrammina | pentagrammeina |
translatiivi | pentagrammiksi | pentagrammeiksi |
abessiivi | pentagrammitta | pentagrammeitta |
instruktiivi | – | pentagrammein |
komitatiivi | – | pentagrammeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pentagrammi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- pentagrammi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5