perusteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaperusteleminen (38)
- teonnimi verbistä perustella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | perusteleminen | perustelemiset |
genetiivi | perustelemisen | perustelemisten perustelemisien |
partitiivi | perustelemista | perustelemisia |
akkusatiivi | perusteleminen; perustelemisen |
perustelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | perustelemisessa | perustelemisissa |
elatiivi | perustelemisesta | perustelemisista |
illatiivi | perustelemiseen | perustelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | perustelemisella | perustelemisilla |
ablatiivi | perustelemiselta | perustelemisilta |
allatiivi | perustelemiselle | perustelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | perustelemisena (perustelemisna) |
perustelemisina |
translatiivi | perustelemiseksi | perustelemisiksi |
abessiivi | perustelemisetta | perustelemisitta |
instruktiivi | – | perustelemisin |
komitatiivi | – | perustelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | perustelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
perustelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi perustella + johdin -minen