Katso myös: petúnia

Substantiivi

muokkaa

petunia (12)[1]

  1. koisokasveihin kuuluvuia, Suomessa yleisiä kesäkukkia (Petunia)
    Penkissä oli erivärisiä petunioita.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpet̪uˌniɑ/
  • tavutus: pe‧tu‧ni‧a

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi petunia petuniat
genetiivi petunian petunioiden
petunioitten
(petuniain)
partitiivi petuniaa petunioita
akkusatiivi petunia;
petunian
petuniat
sisäpaikallissijat
inessiivi petuniassa petunioissa
elatiivi petuniasta petunioista
illatiivi petuniaan petunioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi petunialla petunioilla
ablatiivi petunialta petunioilta
allatiivi petunialle petunioille
muut sijamuodot
essiivi petuniana petunioina
translatiivi petuniaksi petunioiksi
abessiivi petuniatta petunioitta
instruktiivi petunioin
komitatiivi petunioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo petunia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

sana perustuu jonkin eteläamerikkalaisen alkuperäiskielen ’tupakkaa’ tarkoittaneeseen sanaan[2]

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • petunia Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

petunia

  1. petunia

Espanja

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

petunia f.

  1. petunia

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /peˈtunja/

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
  2. Kirsti Aapala: Petunia Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä. (päiväämätön). Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 28.12.2019.