pidäke
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpidækeˣ/
- tavutus: pi‧dä‧ke
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pidäke | pidäkkeet |
| genetiivi | pidäkkeen | pidäkkeiden pidäkkeitten |
| partitiivi | pidäkettä | pidäkkeitä |
| akkusatiivi | pidäke; pidäkkeen |
pidäkkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pidäkkeessä | pidäkkeissä |
| elatiivi | pidäkkeestä | pidäkkeistä |
| illatiivi | pidäkkeeseen | pidäkkeisiin pidäkkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pidäkkeellä | pidäkkeillä |
| ablatiivi | pidäkkeeltä | pidäkkeiltä |
| allatiivi | pidäkkeelle | pidäkkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pidäkkeenä | pidäkkeinä |
| translatiivi | pidäkkeeksi | pidäkkeiksi |
| abessiivi | pidäkkeettä | pidäkkeittä |
| instruktiivi | – | pidäkkein |
| komitatiivi | – | pidäkkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pidäkkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pidäket- | |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- pidäke Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Musiikin tietokirja. Toimittaneet Toivo Haapanen, Taneli Kuusisto, L. Arvi P. Poijärvi ja Veikko Helasvuo. Helsinki: Otava, 1956.