pidätteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapidätteleminen (38)
- teonnimi verbistä pidätellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pidätteleminen | pidättelemiset |
genetiivi | pidättelemisen | pidättelemisten pidättelemisien |
partitiivi | pidättelemistä | pidättelemisiä |
akkusatiivi | pidätteleminen; pidättelemisen |
pidättelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pidättelemisessä | pidättelemisissä |
elatiivi | pidättelemisestä | pidättelemisistä |
illatiivi | pidättelemiseen | pidättelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pidättelemisellä | pidättelemisillä |
ablatiivi | pidättelemiseltä | pidättelemisiltä |
allatiivi | pidättelemiselle | pidättelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pidättelemisenä (pidättelemisnä) |
pidättelemisinä |
translatiivi | pidättelemiseksi | pidättelemisiksi |
abessiivi | pidättelemisettä | pidättelemisittä |
instruktiivi | – | pidättelemisin |
komitatiivi | – | pidättelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pidättelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
pidättelemis- |