pidättyvä

Suomi

Verbi

pidättyvä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä pidättyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pidättyvä	pidättyvät
genetiivi	pidättyvän	pidättyvien (pidättyväin)
partitiivi	pidättyvää	pidättyviä
akkusatiivi	pidättyvä; pidättyvän	pidättyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi	pidättyvässä	pidättyvissä
elatiivi	pidättyvästä	pidättyvistä
illatiivi	pidättyvään	pidättyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pidättyvällä	pidättyvillä
ablatiivi	pidättyvältä	pidättyviltä
allatiivi	pidättyvälle	pidättyville
muut sijamuodot
essiivi	pidättyvänä	pidättyvinä
translatiivi	pidättyväksi	pidättyviksi
abessiivi	pidättyvättä	pidättyvittä
instruktiivi	–	pidättyvin
komitatiivi	–	pidättyvine

Aiheesta muualla

• pidättyvä Kielitoimiston sanakirjassa