pidättyvä
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
pidättyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä pidättyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pidättyvä | pidättyvät |
| genetiivi | pidättyvän | pidättyvien (pidättyväin) |
| partitiivi | pidättyvää | pidättyviä |
| akkusatiivi | pidättyvä; pidättyvän | pidättyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pidättyvässä | pidättyvissä |
| elatiivi | pidättyvästä | pidättyvistä |
| illatiivi | pidättyvään | pidättyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pidättyvällä | pidättyvillä |
| ablatiivi | pidättyvältä | pidättyviltä |
| allatiivi | pidättyvälle | pidättyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pidättyvänä | pidättyvinä |
| translatiivi | pidättyväksi | pidättyviksi |
| abessiivi | pidättyvättä | pidättyvittä |
| instruktiivi | – | pidättyvin |
| komitatiivi | – | pidättyvine |
Aiheesta muualla muokkaa
- pidättyvä Kielitoimiston sanakirjassa