piereskelijä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapiereskelijä (12)
- joku, joka pieree; erityisesti sellainen jolla on tapana piereskellä
- Hitler oli siivoton piereskelijä. (Iltalehti 21.2.2009)
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | piereskelijä | piereskelijät |
genetiivi | piereskelijän | piereskelijöiden piereskelijöitten (piereskelijäin) |
partitiivi | piereskelijää | piereskelijöitä |
akkusatiivi | piereskelijä; piereskelijän |
piereskelijät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | piereskelijässä | piereskelijöissä |
elatiivi | piereskelijästä | piereskelijöistä |
illatiivi | piereskelijään | piereskelijöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | piereskelijällä | piereskelijöillä |
ablatiivi | piereskelijältä | piereskelijöiltä |
allatiivi | piereskelijälle | piereskelijöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | piereskelijänä | piereskelijöinä |
translatiivi | piereskelijäksi | piereskelijöiksi |
abessiivi | piereskelijättä | piereskelijöittä |
instruktiivi | – | piereskelijöin |
komitatiivi | – | piereskelijöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | piereskelijä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. joku, joka pieree; erityisesti sellainen jolla on tapana piereskellä
|