Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pihahdus (39)

  1. pihahtaminen
    Yritin huutaa, mutta en saanut pihahdustakaan ulos.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpihɑhdus/
  • tavutus: pi‧hah‧dus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pihahdus pihahdukset
genetiivi pihahduksen pihahdusten
pihahduksien
partitiivi pihahdusta pihahduksia
akkusatiivi pihahdus;
pihahduksen
pihahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi pihahduksessa pihahduksissa
elatiivi pihahduksesta pihahduksista
illatiivi pihahdukseen pihahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pihahduksella pihahduksilla
ablatiivi pihahdukselta pihahduksilta
allatiivi pihahdukselle pihahduksille
muut sijamuodot
essiivi pihahduksena pihahduksina
translatiivi pihahdukseksi pihahduksiksi
abessiivi pihahduksetta pihahduksitta
instruktiivi pihahduksin
komitatiivi pihahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pihahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
pihahdus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä pihahtaa (pihahd- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa