pihlaja
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
pihlaja (10)
- kotipihlaja (Sorbus aucuparia), yleinen lehtipuu, jolla on parilehdykkäiset lehdet ja punaiset luumarjat. Kotipihlajan lisäksi Suomen luonnossa kasvaa suomenpihlaja ja ruotsinpihlaja sekä muutama harvinaisempi lajike.
- Kotipihlajan lehdet ovat kapealehdykkäiset, päättöpariset.
- (yleisesti) mikä tahansa pihlajien (Sorbus) suvun kasvi
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpihlɑjɑ/, [piçlɑjɑ]
- tavutus: pih‧la‧ja
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pihlaja | pihlajat |
| genetiivi | pihlajan | pihlajien (pihlajain) |
| partitiivi | pihlajaa | pihlajia |
| akkusatiivi | pihlaja; pihlajan |
pihlajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pihlajassa | pihlajissa |
| elatiivi | pihlajasta | pihlajista |
| illatiivi | pihlajaan | pihlajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pihlajalla | pihlajilla |
| ablatiivi | pihlajalta | pihlajilta |
| allatiivi | pihlajalle | pihlajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pihlajana | pihlajina |
| translatiivi | pihlajaksi | pihlajiksi |
| abessiivi | pihlajatta | pihlajitta |
| instruktiivi | – | pihlajin |
| komitatiivi | – | pihlajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pihlaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. Sorbus aucuparia
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
härkäpihlaja, kotipihlaja, orapihlaja, pihlajanmarja, ruotsinpihlaja, saksanpihlaja, suomenpihlaja, tuomipihlaja, valkopihlaja
Aiheesta muualla muokkaa
- pihlaja Kielitoimiston sanakirjassa
- pihlaja Tieteen termipankissa
- Artikkeli 4121 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa