piikitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapiikitteleminen (38)
- teonnimi verbistä piikitellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | piikitteleminen | piikittelemiset |
genetiivi | piikittelemisen | piikittelemisten piikittelemisien |
partitiivi | piikittelemistä | piikittelemisiä |
akkusatiivi | piikitteleminen; piikittelemisen |
piikittelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | piikittelemisessä | piikittelemisissä |
elatiivi | piikittelemisestä | piikittelemisistä |
illatiivi | piikittelemiseen | piikittelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | piikittelemisellä | piikittelemisillä |
ablatiivi | piikittelemiseltä | piikittelemisiltä |
allatiivi | piikittelemiselle | piikittelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | piikittelemisenä (piikittelemisnä) |
piikittelemisinä |
translatiivi | piikittelemiseksi | piikittelemisiksi |
abessiivi | piikittelemisettä | piikittelemisittä |
instruktiivi | – | piikittelemisin |
komitatiivi | – | piikittelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | piikittelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
piikittelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi piikitellä + johdin -minen