Substantiivi

muokkaa

piikittely (2)

  1. piikitteleminen; se, että piikitellään

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpiːkit̪ˌt̪ely/
  • tavutus: pii‧kit‧te‧ly

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piikittely piikittelyt
genetiivi piikittelyn piikittelyjen
piikittelyiden
piikittelyitten
partitiivi piikittelyä piikittelyitä
piikittelyjä
akkusatiivi piikittely;
piikittelyn
piikittelyt
sisäpaikallissijat
inessiivi piikittelyssä piikittelyissä
elatiivi piikittelystä piikittelyistä
illatiivi piikittelyyn piikittelyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi piikittelyllä piikittelyillä
ablatiivi piikittelyltä piikittelyiltä
allatiivi piikittelylle piikittelyille
muut sijamuodot
essiivi piikittelynä piikittelyinä
translatiivi piikittelyksi piikittelyiksi
abessiivi piikittelyttä piikittelyittä
instruktiivi piikittelyin
komitatiivi piikittelyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo piikittely-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi piikitellä + johdin -y

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa