piikominen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapiikominen (38)
- teonnimi verbistä piikoa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piikominen | piikomiset |
| genetiivi | piikomisen | piikomisten piikomisien |
| partitiivi | piikomista | piikomisia |
| akkusatiivi | piikominen; piikomisen |
piikomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piikomisessa | piikomisissa |
| elatiivi | piikomisesta | piikomisista |
| illatiivi | piikomiseen | piikomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piikomisella | piikomisilla |
| ablatiivi | piikomiselta | piikomisilta |
| allatiivi | piikomiselle | piikomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piikomisena (piikomisna) |
piikomisina |
| translatiivi | piikomiseksi | piikomisiksi |
| abessiivi | piikomisetta | piikomisitta |
| instruktiivi | – | piikomisin |
| komitatiivi | – | piikomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | piikomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
piikomis- | |