Katso myös: piima

Suomi muokkaa

Katso artikkeli Piimä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi muokkaa

piimä (10)

  1. maidosta hapattamalla valmistettava ruokajuoma

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpiːmæ/
  • tavutus: pii‧mä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piimä piimät
genetiivi piimän piimien
(piimäin)
partitiivi piimää piimiä
akkusatiivi piimä;
piimän
piimät
sisäpaikallissijat
inessiivi piimässä piimissä
elatiivi piimästä piimistä
illatiivi piimään piimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi piimällä piimillä
ablatiivi piimältä piimiltä
allatiivi piimälle piimille
muut sijamuodot
essiivi piimänä piiminä
translatiivi piimäksi piimiksi
abessiivi piimättä piimittä
instruktiivi piimin
komitatiivi piimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo piimä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • mahdollisesti 'lypsämistä' merkinneestä verbistä (unkarissa fej)[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • piimä Kielitoimiston sanakirjassa
  • piimä Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Võro muokkaa

Substantiivi muokkaa

piimä

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta piim
  2. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta piim

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. {{{s}}}. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2. s. 342, alaviite 590