Katso myös: piima

Substantiivi

muokkaa

piimä (10)

Katso artikkeli Piimä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. maidosta hapattamalla valmistettava ruokajuoma

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpiːmæ/
  • tavutus: pii‧mä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piimä piimät
genetiivi piimän piimien
(piimäin)
partitiivi piimää piimiä
akkusatiivi piimä;
piimän
piimät
sisäpaikallissijat
inessiivi piimässä piimissä
elatiivi piimästä piimistä
illatiivi piimään piimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi piimällä piimillä
ablatiivi piimältä piimiltä
allatiivi piimälle piimille
muut sijamuodot
essiivi piimänä piiminä
translatiivi piimäksi piimiksi
abessiivi piimättä piimittä
instruktiivi piimin
komitatiivi piimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo piimä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • mahdollisesti 'lypsämistä' merkinneestä verbistä (unkarissa fej)[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

hapata, hapate, hapattaa, piimittää, piimiä

Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

aluspiimä, asidofiluspiimä, kevytpiimä, kirnupiimä, kokkelipiimä, piimäkakku, piimälimppu, piimävelli, pitkäpiimä, pohjapiimä

Aiheesta muualla

muokkaa
  • piimä Kielitoimiston sanakirjassa
  • piimä Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • piimä Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • Artikkeli 36 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

muokkaa

piimä

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta piim
  2. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta piim

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. {{{s}}}. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2. s. 342, alaviite 590

,